tiistai 17. tammikuuta 2012

Roturisteytykset

Kaikki jotka on aikaisemmat tekstini lukeneet ja osaavat laskea yksi plus yksi, ovat varmasti huomanneet kuinkä tärkeä projekti roturisteytys on akitalle. Olen kuitenkin kuullut monia seikkoja jotka puhuvat roturisteytystä vastaan.

”Ei tilanne vielä ole niin paha, etteikö sitä uusilla erisukuisilla tuonneilla pelastettaisi”

Jep, tämä on melko kattavasti kumottu aikaisemmissa teksteissäni. Erisukuisia koiria ei ole tähän maahan tullut todistettavasti kuin yhden pentueen isän muodossa ja sekin periytti jälkeläisilleen SA:ta. Tai no, riippuu tietenkin siitä miten sen erisukuisen määrittelee. Jos tuijotetaan vain koiranetissä näkyvää kolmea taikka neljää sukupolvea niin kyllähän meidänkin suomalainen kanta näyttää erisukuisilta ja sukusiitosprosentit pysyy pienenä. Mutta totuuden näkee jokainen joka vähän jaksaa vaivaa nähdä ja nettiä selata. Tilanne rodulla on yhtä paha niin amerikassa kuin euroopassa. Karu totuus vain on, että kantamme länsimaissa koostuu samojen koirien jälkeläisistä. Japanissa todennäköisesti löytyisi jotain perämetsä kasvattajia joilta ei linjoista löytyisi näitä näyttelystaroja mutta se ei vielä niistä terveitä tee. AI-sairaudet on todella, todella laajasti levinnneet kantoihimme ja ne tulevat joka puolelta vastaan pitkältä ajalta, oli sitten kyseessä ne vähemmän tunnetut brindle-linjat tai nämä punaiset sukulaiset tai sitten ihan eri sukuiset koirat. Sad but true.

”Mutta nehän olisi sitten sekarotuisia!!”

So? Eikö koiran pääasia ole olla terve ja kun nyt puhutaan seurakoirista niin ihmisen terve seuralainen? Risteytyspennut rekisteröidään kennelliittoon akitana, mutta ne menevät ER-rekisteriin kuten melkein kaikki tuontiakitatkin. Niillä on samat oikeudet osallistua näyttelyihin ja muihin harrasteisiin kuin niin sanotusti puhtaillakin akitoilla. Tosin se onkin kysymys millaista näyttelymenestystä ensimmäisen polven risteytyksen kanssa voisi tulla :D Akita ja shiba ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan ulkonäöllisesti, että olemassa on mahdollisuus, että jo ensimmäinen sukupolvi pärjäisi mukiinmenevästi näytelmissä. Tosin näyttelyt on itselle ainakin täysin sivuseikka, kuten näkee omasta innokkaasta näyttelyissä käymisestä :P Pääasiana risteytyksessä on rodun geenipoolin laajentaminen ja parempaan terveyteen pyrkiminen.

Hyvä esimerkki siitä miten nopeasti se rodunomainen ulkomuoto tulee risteyttämällä takaisin löytyy pinsereistä. Kennel Yarracita on tehnyt jo vuodesta -97 lähtien roturisteytyksiä pinserin ja snautserin välillä. Takapakkeja aina tulee, mutta missä kasvatustyössä niitä ei tulisi. Kuitenkin tästä huolimatta, jo kolmannessa polvessa risteytyksiä löytyy Suomen muotovalion arvon saaneita koiria. Joten ei ne ihan susirumia sekarotuisia ole :P Kyseessä kuitenkin rodut jotka on rakenteeltaan samanlaisia, mutta väri ja turkinlaatu on täysin erilainen. Eli roduilla on huomattavasti suuremmat eroavaisuudet fyysisesti kuin mitä esimerkiksi akitalla ja shiballa on.

Suosittelen tutustumaan näihin risteytystyön tekijöihin

Tässä myös kuva bokseri-gorgi risteytyksistä.


Rodun pystyy melko helposti näistä tunnistamaan. Sitä en sano, oliko järkeä hakemalla hakea sitä töpöhäntää, mutta risteytykseksi rodun tunnistaa helposti.

”Roturisteytyksen myötä menee maine ja kukaan ei myy enää tuontikoiria Suomeen saati halua ostaa täältä kun koirat ei ole puhtaita!”

Tämä tietenkin voi olla ikävä sivuvaikutus jos muu maailma on niin tätä vastaan. Mutta vuoden parin päästä ensimmäisestä hälinästä kukaan tuskin enää edes muistaa koko asiaa, varsinkin jos satumme saamaan tästä kokeilusta hyviä tuloksia. Asia voi jopa kääntyä niin, että ulkomaillakin kiinnostus risteytyskoiriin herää ja niitä halutaan täältä tukemaan omaa jalostustoimintaa. Vielä parempi olisi, että muu maailma tulisi meidän perässä ja alkaisi myös tekemään työtä roturisteytyksien parissa.

Onhan noista muistakin risteytyksistä välillä koko maailma ollut enemmän tai vähemmän raivoissaan, mutta kumpi on tärkeämpää. Se, että meillä olisi mahdollisesti tulevaisuudessa terveempiä koiria vai se maine muun maailman silmissä hetkellisesti? Varsinkin kun kenenkään ei ole pakko tähän hankkeeseen ryhtyä eikä näitä risteytyskoiria kasvatustyössään käyttää. Kuinka pitkälle olemme valmiita suojelemaan sitä ah, niin rakasta mainetta koiriemme terveyden kustannuksella? Itse henkilökohtaisesti toivotan muulle maailmalle tervemenoa helvettiin, jos muu maailma ei kykene tätä projektia suvaitsemaan ja antamaan arvoa tälläiselle kokeilulle. Meidän rotumme ei menetä yhtään mitään roturisteytyksessä, mutta voi saavuttaa todella paljon terveydellisesti ja jopa luonteensakin puolesta. Rotupuhtaus alkaa olemaan meikäläisen korvissa jo kirosanaan verrattavissa. Asia mitä yksi herra tuolla Saksanmaalla aikoinaan huuteli kovinkin isoon ääneen :P Heil AKIHO! Vai miten se menikään..

Ja loppuun vielä maininta, että nämä tekstit on omia pohdintojani, eivätkä suinkaan edusta yhdistyksien mielipiteitä ym joiden toiminnassa olen mukana. Ettei mitään väärinkäsityksiä syntyisi ;) En myöskään ole puhdasrotuisia koiria vastaan, mutta vastustan sitä ajatusmaailmaa, että ainoa oikea koira on puhdasrotuinen eikä muita vaihtoehtoja ole olemassa.

Seuraavassa tekstissä sitten pyrin pureutumaan siihen, miten valita rotu ja koirat roturisteytykseen. Esimerkkinä meidän oma projekti siis. Akita-shiba risteytys.

3 kommenttia:

  1. Kiitos blogistasi! Tämä herättää minulle paljon ajatuksia ja on hatunnoston paikka kun olet rotuun näin paljon perehtynyt. Minulla ei ole ongelmaa sekarotuisten kanssa ja esim. lehmäpuolella eläin on neljän takaisinristeytys parituksen jälkeen puhdasrotuinen. :D Todellakin haluan terveen koiran näiden kahden jälkeen..

    VastaaPoista
  2. No risteyttäminen on vanha pyörä, joka keksittiin jo vuosikymmeniä sitten maataloudessa :D Koiramaailmassa se on vain jotenkin niin kammoksuttava asia, vaikka loppuunsa kyseessä on ihan perusopit populaatiogenetiikasta. Suljettuihin populaatioihin tarvitaan väistämättä jossain vaiheessa uusia geenejä.

    Ja mukava kuulla, että tekstit on herättäneet ajatuksia :) Siihen tässä vähän koitetaan pyrkiä näistä jaaritellessa.

    VastaaPoista
  3. Hyvää tekstiä, itsekin pohdin roturisteytyksiä oman rotuni kohdalla ja ajatuksesi olivat kuin omasta päästäni. Kiitos kun puit ne sanoiksi :)

    VastaaPoista